13. lokakuuta 2016

Ihan jouluissaan

 Onko sulla kummilapsia, sisarusten lapsia tai omia lapsia? Jos on, niin autappa mua. Oon ihan innoissani ja inspiraation vallassa ollut koko aamun siitä saakka kun heräsin siihen että mies katsoo joskus kuuden kieppeillä Puljujärven otteitä NHL:ssä.. Sain nimittäin sellaisen idean että jos uskallan ja ehdin ja jaksan niin alan väkertämään oikein into pinkeänä käsitöitä - niin urakalla että voisin myydä niitä joulun alla joulumarkkinoilla. En ole vielä varma riittääkö rahkeet, mutta tällaisia tuotteita ajattelin että voisin tehdä:

1. Tuttinauhoja. Joko virkattuja tai sitten tuollaisia helminauhoja. Kumpi vai molempi?
2. Kanervakransseja. (edellisiessä postauksessa on jonkinlainen kuva  semmosesta vähän hoikemmasta kranssista)
3. Pipoja. Lapsille lähinnä. Koska pienemmät päät.. :D Kaikissa väreissä näitä. Ja hei onko kivempia semmoset joissa sekä tupsu että pipo on samaa väriä vai semmoset joissa ne on eri väriä?
4. "Lappivillasukkia", jotka olen itse kehitellyt ja jotka on siksi toimiviksi havaittu että meidä babella käytössä lähes päivittäin. Harmi ettei ole nyt parempaa kuvaa.
5. Rusetteja. Näitä vois kyllä tehdä ihan miesten kokoakin. Hakaneulakiinnitys. Vois tehdä myös pikkutytöille pinneihin, pompuloihin tai pantoihin. Ideaa?
6. Nukkeja. Jotku kutsuu piipiksi. Sori surkea kuva,tämä on vain surkeista matskuista tehty koekappale.
7. Vaunuleluja. Tätä mallia pitäis kehitellä hieman...
8. Kortteja. Tämä on täällä kaikkein laitimmaisena koska koen että korttien teko on kaukana siitä mun vahvuusalueesta. Hyvin hyvin epätodennäköistä että näitä tekisin.
9. Jotain muuta, mitä?

Joten ystävällisesti pyydän että jos vähänkin on aikaa ja mielenkiintoa niin kommentoikaa!!! Kannattaako lähteä kokeilee kepillä jäitä vai antaako olla? Mitä näistä haluaisit itsellesi tai lapsellesi tai ystävällesi tai ystäväsi lapselle?

Kiitos!
t. inspispinspis

4. lokakuuta 2016

Dynaaminen kaaoksen tila


Monta kertaa olen ajatellut lopettaa bloggaamisen ja poistaa tämän blogin, yhtä monta kertaa (tai vielä useammin) olen unohtanut koko blogin olemassaolon. Silti kuitenkin olen aina palannut ennemmin tai myöhemmin tänne. Miksi? En bloggaa saadakseni mahdollisimman paljon lukijoita, tai lukijoita varten. Jos bloggaisin lukijoita varten, minun pitäisi luultavasti päivittää blogia hieman aktiivisemmin. Harva jaksaa käydä kurkkimassa koska tulee uusi blogiteksti, kun päivitystahti on keskimäärin kerran kuussa.

Bloggaaminen on minulle mukavien kuvien taltioimista samaan paikkaan ja muutamien ajatusten ylöslaittamista yleisellä tasolla. Päiväkirja on henkilökohtaisempia kuulumisia ja tuntemisia varten, mutta blogiin voi kertoilla huolettomista kuulumisita ja arkipäiväisistä tapahtumista ja asioista. Siis sellaista asioista joita ei päiväkirjaan tule kirjoitettua. Luen toisinaan omia vanhoja tekstejäni ja katson kuviani. On mukava palata jälkeenpäin tiettyihin kuviin ja tunnelmiin.

Vaikken kirjoita lukijoita varten, ilahdun silti todella paljon kun joku on eksynyt blogiini ja saanut siitä itselleen jotain inspiraatiota ja iloa! Nytkin edelliseen postaukseen kommentoinut anonyymi sai minut iloiseksi ja sen vuoksi palasin tänne taas vaikka varmasti mulla olisi "parempaakin tekemistä" (esim. nukkuminen) kun vauva vihdoin nukahti. Okei, tein jo tiskit sentään (meillä ei ole tiskikonetta!!!).

Elämä on tosiaan muuttunut pienen tuhisijan myötä. Se on muuttunut totaalisesti. Sydän on täynnä kuplivaa rakkautta tuota pikku karhunpentua kohtaan. Koti on nyt "täynnä" -kuten siskoni sanoi- kun siellä on vauva. Koti on nyt koti ihan eri merkityksessä. Vaippoja lojuu siellä täällä, puklurättejä jokaisella tuolinkarmilla ja rintapumppu miljoonine härpäkeosineen on pöydänkulmalla kuivumassa seuraavaa lypsykertaa varten. Aloin nimittäin äidinmaidon luovuttajaksi ja se on oma rumbansa aina aamuin illoin. Meillä ei edelleenkään ole vaatekaappia, vaan vaatteet ovat siististi viikattuna (!) kirjahyllyllä - siis ne vaatteet mitkä sinne mahtuvat. Loput on lattialla ja kiikkutuolin päällä ja varastossa ja naulakossa ja sängyn alla ja... Kirjat on evakossa kellarissa. Paljon on tavaraa joille vain ei ole omaa paikkaa. Sitten ne vain ovat jossain täällä asunnossa, mihin nyt ovat sattuneet jäämään muutossa. Onhan tämä meille ehkä vähän pieni asunto - varsinainen pesäkolo-, mutta kyllä täällä on varmasti tämän karhuperheen hyvä talvehtia tämä vuosi. Voi turvallisesti nukkua vauvan kanssa talvihorrosta kun seinät ovat lähellä turvaa luomassa.

Kuten kuvista näkyy: siistiä miellä ei ole. Pidän kyllä siististä kodista, mutta en niin paljon että siivoaisin jatkuvasti. Pienessä asunnossa kaikki vaan on kokoajan jaloissa. Jos ihan rehellisiä ollaan niin inhoan siivoamista ja me ei omisteta edes imuria. Vime vuonna lainattiin joku 3 kertaa kavereilta imuria ja moppia. Nyt ostettiin sentään luutu varsineen uuteen asuntoon. On sitä ehkä pari kertaa käytetty (tai Matias on käyttänyt). Niin. Mun vahvuudet on jossain muualla kuin siivoamisessa. Mitään sisustuskuvia meillä ei voi ottaa ainakaan ennen perusteellista siivoamista.. Muutenkin mun sisustaminen on sellaista tavaroiden heittelyä sinne tänne ja joka paikka täyteen kaikkea. Meillä on siis liikaa kamaa ja kaikki on vieläpä esillä! Tässä asunnossa on potentiaalia vaikka kuinka viihtyisään pesään: upea sininen seinä, kaunis lattia, ihanat vanhat puuovet jne. mutta nyt asunto on jatkuvassa dynaamisessa kaaoksen tilassa. Jos meillä joskus on täällä siistiä, niin lupaan ottaa kuvan ja laittaa tänne!

Nyt taas on syksy ja kuumin käsityöaika on käsillä. Mullakin on puikoilla yhtä jos toista ja joskus voisin niistäkin laittaa tänne kuvia ja ohjeita jotta eivät unohtuisi. Ja jotta joku muukin voisi saada niistä ideoita ja inspiraatiota! Ehkä niistä siis sitten enskuun postauksessa! ;)