17. tammikuuta 2015

aamutunnelma


viikonloppusisin nautin aamutunnelmasta pitkään
olen aamuvirkku - kämppis ei.

on ihana istua rauhassa keittiön pöydän ääressä kun toinen nukkuu.
levollista
kuitenkin toinen on siinä ihan lähellä.

11. tammikuuta 2015

kuppi kuumaa kaakaota


Mulla on vaaleanpunaisia, pakkasenvärisiä, tulppaaneja keittiönpöydällä.
Ne kurottelee kohti itää aukeavaa ikkunaa vaikka tällä leveyspiirillä idästä ei aurinko paista vielä missään vaiheessa päivää. Aurinko kurkisti tänään jo melkein puoli tuntia tulisen värisenä pöyliövaaran takaa. Täytyi aivan kääntää katse hetkeksi pois Tour de Ski:n loppuhuipentumasta: "mitä, onko sielä tosiaan aurinko?"

Iskee välillä pieni ahistusajatus, että miten selviän koulusta vielä vuoden. Kaikki raskain on vielä edessä koulunkin suhteen. Vielä vuosi, eipäs vaan enään vuosi. Enään vuosi, vielä vuosi... ja sitten mitä? Uuteen kouluun opiskelemaan taiteita, matkailua..? Töihin, mihin? Tekis mieli heittäytyä hangelle selälleen, katsoa tähtiä ja sanoa että ihan sama kaikki muu.

 Miksi ihmisen täytyy puristaa niin paljon itsestään, miksi elämä muuttuu joskus niin raskaaksi? Miksi tuntuu että kaikki ympärillä väsyy? Kuka täällä vielä jaksaa? Mua pelottaa se ajatus, että kaikki on niin uupuneita. Onko ratkaisu muka jättää koulu kesken ja lähteä vuodeksi balille joogaamaan? Tai irtisanoutua töistä ostaa maalta vanha hylätty kartano ja perustaa sinne omavarainen luomuituporkkanamatkailutila? Eikö normaali, tavallinen arkikin voi olla nautinnollista ja riittävää: koulun käytävällä kohdatessa pörröpäisen hymykuoppatytön, yliopiston ruokalassa leikatessa pehmeää lämmintä sämpylää, kämpän isoja teemukeja tiskatessa sunnuntaiaamuna edellisillan iltakylän jälkeen, tai tarpoessa iltamyöhällä saleen hakemaan maitoa pakkaslumen kimallellessa vasta auratulla tiellä? Onko niin että tavallinen elämä kuluttaa ennenpitkää loppuun? Tekemättömät koulutyötyöt, jotka kasaantuvat ja erääntyvät kuin sähkölaskut, paineet uudessa harjoittelupaikassa ja  koulu/työyhteisöön kuulumattomuuden tunne....? Vai onko väsymyksen syyt aina nykyhetkeä syvemmällä? Vai johtuuko kaikkien väsymys vain tästä kauniista kaamoksesta?

Äh. 
Roskiksen vois tyhjentää
ja keittää kupin kuumaa kaakaota.
ehkä kirjoittaa vähän päiväkirjaa. se voisi olla taas paikallaan.
tai sitten vaan menis nukkumaan talviunta.
kevät valkenee kohta.