28. elokuuta 2012

okra ja oksa


mikähän siinä on, että vaatetustyyli muuttuu aina vuodenaikojen mukaan.
kesällä loistaa räikeät värit - mikään ei ole mahdotonta
syksyllä tulee okra, villatakit ja luonnonmateriaalit
talvi on pimeä kuin tähtitaivas, pelkistetty
keväällä ikäänkuin uskaltautuu ulos kolostaan, pilkistää paiste taas verhontakaa.

kesällä ei voi ostaa talvivaatteita.
tai olen joskus yrittänyt, mutta et sinä kirkkaan railakkaassa kesässä ymmärrä millaisen luonteen tarvitsee tumman talven lapsi.
sama pätee kaikkia vuodenaikoja kohtaan.
täytyy elää tätä hetkeä varten.

tämä päivä on arvokas sinänsä,
mikään päivä ei ansaitse olla vain seuraavan päivän palvelija!


26. elokuuta 2012

sitku


viikon päästä asun jo rovaniemellä
ja sanon että sitku mulla on elämä asettunu uomiinsa ja arki rullaa tasaisena nauhana päivästä toiseen ( - olkaapa muuten rehellisiä itellenne: rullaako arki KOSKAAN tasaisena nauhana eteenpän? nyt semmonen ajatus tuntuu suorastaan jotenkin vähän koomiseltakin, mutta voi sekin fiilis ehkä tulla vielä joskus tässä elämänpäivien aikana - ), niin ehkä mulla sitten on aikaa kirjotella tännekin.
nyt tuntuu että kokoajan tapahtuu jotain ja revitään joka suuntaan ja et pysähdy hetkeksikään miettimään mitä on tapahtumassa.
vaikka kyllä pysähdyn. mun täytyy se tehdä ajoittain.
muuten en saa happea.
on pakko välillä tarkistaa suunta ja määränpää.
äskenkin istuin yöpukusillani metsässä aivan ajatuksiin vaipuneena, niin että huomasin ampiaisenpistonkin takalistossani vasta kun nousin lähteäkseni takaisin sisälle siihen perushärdelliin. :)
mutta on mulla kamera täynnä ihania kuvia arjen pienistä suurista tähtihetkistä ja odotan vain että pääsen näyttään niitä muillekin.

niin, sitten kun on sen aika.

kaikki jotka on syksyn lapsia, nauttikaa!
mulla välillä meinaa kaipuu rintaa viiltää kun syksy on niin lähtemisen ja irrottautumisen aikaa.
kurkien huutokin kuulostaa kuin ne itkis sitä että täytyy lähteä
että ei me haluttais, mutta näin on vain tehtävä, kaikella on aikansa.
kesälläkin.
ja voiko sanoa lapsuudellakin, tai ainakin tällä huolettomalla vastuuttomuudella, sillä en haluais nähdä itseäni vielä ihan aikuisena...
(siis vielä piiitkään aikaan, jos puhutaan ihan totta. tai itseasiassa en ikinä, kun ollaan täysin rehellisiä.)
nyt se lähtemisen tuska tuntuu erityisen voimakkaana, niin että se välillä ihan sattuu.
mutta sittenkin se on jollain lohdullisella tavalla jopa nautinnollista.
jotain sulkeutuu takana, mutta edessä on vielä koko liuta aarrearkun kansia, jotka vain odottaa minua avaamaan niitä.. :)

aika aikaa kutakin, sanoi mun mummu.
ja näin se on.


15. elokuuta 2012

päivä alkoi sillä että itkin onnesta



mun on pakko kuuluttaa tää koko maailmalle ku oon niin onnellinen:
Musta tuli tänäaamuna - noin kaks tuntia sitten - täti!
yksinkertainen ainutkertainen täti pienelle prinssille!!! :))))

oooooooo

pikkusisko sai ihanan synttärilahjan
ja me äitin - mummon - kans ollaan nyt ihan sekopäitä
en kestä ku pitää päivystää täällä liikkeessä vaikka sisuksia raastaa ja tekis mieli kajauttaa riemuoodi ja ylistysveisuu korkeuksiin. :)

kuvassa oleva pikkuprinssi on mun sulonen kummipoika jonka pappa on ite tehny sille tuon sormuksen.
ja heppa on se joka oli meidän tallilla vielä reilu vuosi sitten. 
näin sitä pitkästäaikaa viikonloppuna.:)

voi vitsit.

nyt en osaa ajatella mitään selkeää.
tää ei oo paras paikka ilmottaa perheuutisia ja siks toivonkin että läheisimmät kaverit kuulee tän jostain muualta ku täältä, mutta en voi auttaa tätä pakottavaa tarvetta kertoa näitä uutisia nyt kun kerran oon vangittuna tänne seinien sisäpuolelle.

kertokaa mitä mun pitäis tehdä etten aivan ratkea ja poksahda?



8. elokuuta 2012

me kolme ja korpi


me kolme
eikä muita
mentiin suolle yöksi telttailemaan.
laatuaikaa siskojen kanssa - nyt kun vielä asun kotona.
sitten, kun en enää asu, se ei ole niin itsestäänselvää, että ne ovat siinä lähellä, aina saapuvilla kun halipula iskee.
voi että, välillä tulee suuri haikeus:
tästä täytyy irroittautua, jättää taakse, avata toinen ovi.
tunnen, kuinka padon taakse kasaantuu jo vettä, pelkään sitä hetkäe, kun se haikeuden malja purskahtaa yli äyräiden.
niin rakkaat kaikki siskot ja veikot.
tänne ne jää, minä lennän pesästä.
ja kotiseutu - voiko sen kauniimpaa ollakaan?

mutta siitä reissusta vielä, että meillä oli ihanaa.
mulla oli se mun uus riippumatto mukana ja siinä löhöttiin ja tytöt söi karkkia.
naurettiin, laulettiin, ihmeteltiin sitä hiljaisuutta ja autiutta, suon horisonttiin uppoavaa aurinkoa, höpötettiin...
teltassa ei ollu kylymä.
poronjäkäläpatja alla yllätti pehmeydellään, onneksi ei kannettu turhaa rojua sinne.

mietin hiljaa mielessäni, että voi kiitos kun olen syntynyt juuri tänne.
kehäkolmosen sisäpuolelta kun ei ole 10 minuutin matka alueelle jota ihmiskäsi ei ole riipinyt ja jonne mikään ihmiskäden jälki ei näy eikä kuulu.
miten etuoikeutettu olen. :)
näin ajattelen, saatte te olla toista mieltä, mutta älkää silloin kertoko sitä mulle jos olettekin.

minä kun haluan nähdä näillä silmilläni oman pienen maailmani kaikkein kauneimpana ja parhaimpana!


kaikki paitsi yks loppuu aikanaan

 


tässäpä teille oiva pompsi viimeviikon rästikuvia.
ja pieni mainostus myös: koulun kahvi ja kippo haapajärvellä: suloinen paikka.
uskallan sen kertoa, vaikka se ei ollut viimeviikon maanantaina auki kun siellä piipahdin.
siellä on myös luontopolku ja lemmensilta, joista en näytäkään kuvia jotta ihmiset kävis ite kattoon! :)
käsittääkseni elokuun vielä auki, käykää pyörähtään jos siellä päin on asiaa.
minäkin koitan käydä elokuun aikana (ystävä siellä hei parempi olla paikalla)!

aina kun meen mustikkaan löydän kaikkea muuta paitsi mustikkaa: mesimarjoja ahomansikkaa hillaa...
mikäs tässä nyt oikein on?
jopa tuoksuvia kanervakimppuja oon mustikkametästä kantanut kotiin..
hetkinen seeis!
mutta kehunpa että hillaa onkin tullut mukavasti, peräti 2 sankoa poimittuna by myself.
ainakin minulle se on kova tulos, en oo aiemmin niin paljo poiminu.
mun jalat on vaan vieläki vereslihalla ku olin ma ja ti lähes koko päivän (myös yön) suolla eikä mulla ollu kenkiä... 
ei ne ihan kaikkea kestä ja kärsi vaikka rakastettavat jalat ovatkin.

nauttikaa te, joilla koulu alkaa maanantaina! 
alkaispa mullakin jo.;)
tsihhih
en kiusaa
kun oikeesti ois ihan kiva jo mennä Rolloon, mutta on kiva kun vielä on lomaa 3vk jäljellä.
:)
niin se loma viuhuu.
nyt on ilmassa jo syksyä.
haikeaa!