25. toukokuuta 2012

mmmikä maraton?

Mulla on sikahyvä kirja luvun alla siis lukemisena just nyt. Tai oikeestaan kakskin. Toinen kertoo ultramaratoonari Dean Karnazesista, Karnosta. Toinen taas on Juoksijan opas (Terja Nordberg, Otava 2005). Karnon kirja on oikeastaan viimeistä silmäystä myöten luettu, opasta taas oon vasta aloittelemassa. Mikä tekee näistä kirjoista sitten niin hyviä?
Olen pohdiskellut sitä, mikä ajaa ihmisen tekemään jotain äärimmäisyyksiä, kuten juoksemaan 20-30h, 100 mailin juoksun (160km) mahdollisimman vaikeissa olosuhteissa, kuten Kalifornian kuumassa Kuolemanlaaksossa (Death Valley), kun et koskaan voi tietää selviydytkö koskaan maaliin hengissä? Tai mitä jätkeä on lähteä valloittamaan Mt Everestiä, kun tiedät, etteivät puolet porukasta tule koskaan selviämään sinne asti, ja nekin jotka selviävät, voivat saada elinikäisiä vammoja. Mikä järki? Olisiko sinusta siihen? Katsokaa allaolevia kuvia. Tuntuuko teistäkin siltä,että luonnon mahti on niin suuri, että jokaisessa extremeyrityksestä selviäminen johtuu loppujen lopuksi 90% tuurista ja 10% taidosta?


Karno pohtiikin kirjassaan sitä, mikä oikeastaan on hänen motiivinsa juosta.
  "Koska pystyn siihen."


Mua kiinnostaa juuri se näiden ultraurheilijoiden henkinen puoli, jota Juoksijan opas käsittelee mielenkiintoisesti. Karno kertoo kirjassaan, että jos hän ei pääse kahteen päivään lenkille, hän ei voi taata lähiympäristölleen turvallisia olosuhteita. Ihan kreisiä. Niinku jokin huumeriippuvuus, eikö teistäkin? No pitäskö tämmösestökin riippuvuudesta päästä irti? Se ei ole laitonta, eikä vahingoita ketään, mikäli henkilö pääsee lenkille. Parhaimmillaan juoksu on terapeuttista meditointia, itsetutkiskelua. Monet ongelmat avautuvat juoksulenkin jälkeen, tai ne saavat uutta perspektiiviä - muuttuvat vähemmän katastrofaalisiksi.
Mitä ne ultramaratoonarit pakenee? Vai etsiikö ne jotain? Itseään, paikkaansa, tuskaa, itsensä voittamista? Vai onko kyseessä jonkinasteinen neuroosi tai pakkomeille? Huippuunsa vietyä masokismia? Mikä siinä on se juttu? Liittyykö se biologiaan, hormoneihin ja välittäjäaineisiin? Endorfiinit ja dopamiinit tulee cresendossa esiin, mitä pidempää lenkkiä juostaan, ja käy niinkuin sille Ateenan katuojassa makaavalle hipille, kun kaveri iskee neulaa suoneen. Karno puhuu myös out-of-body experienssistä äärimmäisten tuskien keskellä. Ja niitä hän haluaa. Kyseessä on siis eräänlainen tila, jossa juoksija ei enää tunne kipua, eikä tunnista olevansa omassa ruumiissaan, vaan katselee sitä ikäänkuin ulkoapäin. Tässä tilassa ihmisen mielenterveys viimeistäänkin häilyy siinä terveen ja sairaan harmaalla alueella.

Selvää on, että ultramaratoonarin välttämättömiä ominaisuuksia ovat:
  1. narsismi
  2. neuroottisuus
  3. masokismi
  4. hulluus
  5. kurinalaisuus
  6. sinnikkyys ja
  7. loputon usko omiin kykyihin
Ihanneminäsi? :) Entiedä, pitöiskö heitä ihailla ja kunnioittaa, vaiko sääliä ja surkutella. Minä kyllä kelpaan itselleni ihan tällaisenakin. jupinaajupinaa ainakin jos juoksen sen maratoonin ylihuomenna edes alle 4.20. mutinaamutinaa. ;)
Tosiaan, se olis ylihuomena. Oulun terwamaraton. Ja saa nähdä miten menee mun kuukaudenmittaisella harjoitusohjelmalla. Ajattelin etten kehtaa paljastaa sitä edes kenellekään, jos se ei sujukaan, mutta sen jälkeen kun on lukenu ultramaratoonarin kärsimyksistä 2 mailia ennen maalia, niin pienet pohjekrampit ei saa tuntua missään! Enhän sentään luultavasti joudu ryömimään maaliin. Tosin ajattelin juosta vaikka pää kainalossa tai pää kolmantena jalkana maaaliin, jos niikseen tulee!
 Nyt on se paras vaihe menossa: hiilihydraattitankkaus!!! :D
Pitäkää tumput pystyssä ja tulkaa huuteleen kadunvarrelle! I'll make it! ;)
Vertailun vuoksi tähän kaks erinmallista juoksijaa. Holmenin Janne ja Tyson Gay. Molemmat juoksevat -sama laji, mutta eri matka. Huomaako sen jo kehonrakenteesta? :) Jannen hauis on sama, ku jenkin ranne.

Ps. Jommassa kummassa kirjassa sanottiin, että jokainen toivoo lähtiessään lenkille palaavansa sieltä parempana ihmisenä. Mitä mieltä olette, tekeekö se ihmisestä sen parempaa? Jos koitatte nähdä asiaa tuon lauseen laatijan silmin, niin mikä siinä vois olla tausta-ajatuksena?

Hei sitten vielä yks juttu. Minusta juoksuvarusteet on yliarvostettuja! Joku sykemittari, juoksutrikoot, juoksumatot, huippukengät, mp3.. lol. Juostessa ei tarvi kuin pään ja jalat, jotka toimii. Se on niin helppoa ja halpaa, ettei siitä kannata tehdä sen vaikeempaa. Nauttii vaan siitä itse juoksemisesta. Oon ite huomannu ajan kanssa, että esim. musiikin kuuntelu juoksun aikana vie olennaisen osan juoksun nautinnon huomioimisesta - ehkä tuskan hetkellä se voi olla oiva auttaja hädässä, tsemppari, mutta muutoin se estää olemasta läsnä just siinä momentissa.
Kuvat we<3it:istä

22. toukokuuta 2012

normipäivä?

 Mikä on normipäivä? Millainen on sun normipäivä? Voiko mikään olla normipäivä?
Tällaisella teemalla tänään liikenteeseen. Ajatus lähti ihan siitä, että ajattelin laittaa tänne vähän kuvia tästä päivästä ja rustasin otsikoksi normipäivä. Mutta sitten huomasin miten huono otsikko se on. Ei tämä ole mikään normipäivä. Ei todellakaan.
Ei normipäivinä huomata, että kas, Brita-kakkuja on pakkasessa jo 18!
Ei normipäivänä näytä kesälomalta. Normipäivä on enemmän semmonen koulunharmaa. Jos sitäkään.
Ei normipäivänä olla ulkona lasten kans ja laiteta vuohia kesän ekaa kertaa liekaan.
Ei normipäivänä löydetä varastosta aarteita.
Ei normipäivänä paista kokoajan aurinko.
Ei normipäivänä herätä seitsämältä ihan itsekseen.
Ei normipäivänä ajella autolla varpasilleen kylälle kauppaostoksille.
Ei normipäivänä pikkusisarukset ole niin suloisia. Tai ehkä ovat, mutta ei normipäivänä sitä huomaa.
Ei normipäivänä lähetetä ex tempore hakupapereita luonto- ja eräoppaan ammattitutkintoon Muonioon.
 Tämä päivä on erityinen.
Miten se menee, että kauniina nauhana elämän päivät, helmeä jokainen muistoksi jäivät..
Riksustakin laitan muutaman kuvan, vaikka laatu on -103.Sielä oli silti niin kivaa, että saatte teki nähä millaisessa paikassa saattaa olla erittäin mukavaa. Majestetiska utsikter, va? :)
"Terve! Älä pelaa hissi!" :D Hissipoikaa nauratti, ku otin kuvaa tästä. Varmaan ollu kieli keskellä suuta ja sormi suussa, kun ovat vääntäny neuvoja suomenkielelle.:D Ylemmässä kuvassa näkyy takana "maailman suurin half pipe".;)




8. toukokuuta 2012

Kestä kestä, kohta on kesä!


 Kesä. KesÄ. KEsä.
Mitä siitä tulee mieleen?
Veneretki, valoisat yöt, kuuma asfaltti ja mehujätski, rullaluistelu, mansikkamaa, märät uikkarit pyykkinarulla, lenttispelit, kimalaisen surina, hellemekot, vastaleikatun nurmen tuoksu, saunavihta (vai vasta? whatever), pikkuiset kivet jalkapohjien alla, kukkakimppu, silppurin ääni joka rikkoo leppeän kesäillan, rusottavat posket, kulahtaneet hiukset ja kolhiintuneet sääret... Kaikkea ihanaa!
Miksi kaikella ihanalla on niin - ruma nimi! ke-sä!
Tai en ole varma onko se ruma nimi, koska kaikki mikä liittyy kesään, on niin kaunista. Ihanaa. Mukavaa. Vapauttavaa. Villiä. Rentouttavaa. Kaikinpuolin miellyttävää. Paitsi hyttyset ehkä. Mutta nekin kuuluu kesään. Kesän konteksti on niin positiivinen, ettei itse kesä-sanan rumuutta edes huomaa.

Kesä -sanalle ominaista on se, että se on substantiivi, siinä on 4 kirjainta, se alkaa "K"-kirjaimella ja se on kaksitavuinen.
Onko kesä ruma sana? Niinku kasa. Kasa vaatteita. Tai käsi. Kädelläkin on positiivinen kaiku, vaikkei sansna sen kauniimpi olekaan. Kusi. Noh noh, menipä taas. Kesi, kosi?
"Kesä":ssä on kirjaimet "K", "E", "S" ja "Ä", kuten myös sanassa "sekä". Mutta ajatteletko usein sanoessasi "sekä", että "kesä":llä on samallaiset lähtökohdat sanana kirjaimiensa puolesta? Mietitkö koskaan, miksi ne tarkoittavat silti niin eriä asiaa.


Tiesittekö, että kesä ja suvi, ovat synonyymejä? Olin yllättynyt siitä, että Suvi-nimisiä henkilöitä on Suomessa n. 13955, kun taas Kesä-nimisiä ei ollenkaan! Miksi? Ovatko muutkin huomanneet "Kesä":n rumuuden? Vai onko "Kesä":n kaiku vaikeammin sijoitettavissa jompaan kumpaan sukupuoleen? Mutta miksi sitten Suvi on tyttö ja Kesä neutri, jos ne ovat kuitenkin synonyymejä? Tuleeko teillä mieleen suvesta kesä? "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.." Suvivirsi.

Anyhow, kesä, jos mikä on oiva syy hankkia heinähattu ja nokkahuilu ja hipsutella varpasilleen luonnon helmuksiin leikkimään paimenpoikaa! Kyllä niiden sitten kelpasi. Jos olisin elänyt muutama sukupolvi sitten, olisin ehdottomasti halunnut ottaa paimenen pestin aina itselleni! Ei se pyykkäyskään järvellä varmasti niin kamalaa olisi ollut - siinähän se peseytyisivät, kun niiden kanssa räpiköisi siellä vesistössä, mutta jotenkin paimenpoijjaan pesti olisi ollut niin vapauttava. Toki vastuullinen ja rankkakin, mutta mikä olisikaan ihanampaa, kun kulkea muutaman lehmän kanssa metsän helmahan rauhaisaan.

Mutta ehkäpä "kesä" onkin juuri hyvä nimi kesälle. Se on lyhyt, helppo sanoa -mikäli ei ole S vikaa- ja jos siihen lisäisi vielä yhden kirjaimen, niin se voisi olla ystävän tsemppaava lausahdus toiselle: "Kestä!"
Gallen-Kallelan käsialaa.