23. huhtikuuta 2012

ihhahhaa ihanaa

:') Tulee mieletön ikävä ku kattoo tämmösiä kuvia...
  Meidän paras kone on huollossa, joten päädyin tälle vanhalle koneelle ja hoksasin että kas.. täällähän on arkistoissa vaikka millaisia kuvia. Lähinnä vuosilta 2004-2005.
Erittäin paljon oli kuvia esim. ensimmäisestä hevosestamme ja siitäkös innostuin miettimään, että montako hevosta meillä on kaikkina aikoina ollut. Sain tulokesksi 11: Pepi, Roosa, Sampo, Teci, Elsa, Lysti, Minttu, Leksa, Lumppu, Pillari, Roope. Pahoittelen, jos joku heppa unohtui...Siskoseni saattais muistaa paremmin? Siitä lähtien, kun oli menossa ykköselle meillä oli katkeamattomana virtana hevosia aina viimekesään asti. Nyt ei tallissa asusta muuta kuin 3 vuohta: Kaarle, Kustaa ja Armi.
 Onko se surullista? Suoraan sanottuna se on ollut aika suuri helpotus nyt abivuonna, ettei kaiken ohella tarvi vielä hepoistakin vastuuta kantaa! Kaikille, jotka haaveilee omasta pollesta, niin muistutan, että se on sitten teidän elämä! Turha vilkuillakkaan poikien tai maratonohjelmien perään silloin! Ja koulukin voi ehkä joillakin hieman kärsiä... Jos on tiedossa jokin reissu tms. niin aina pitää järkätä hevosille hoitaja. Itselläni oli sikäli helppo, että naapurissa asuu nainen, jonka heppoja oli myös meillä ja joka tiesi hevosista mycket mer minuun verrattuna, joten aina ongelmatilanteissa oli apu lähellä.
 Kaikki, joilla on joskus ollut joku rakas eläin, tietää miten niihin kiintyy. Mutta ne, jotka ei sitä iloa oo kokenu, ajattelee että hohhoiii kiinnostaa miinuskakskyt nuo eläinjutut. Mua ihan nauratti, ku Tuovi kirjotti jossain postauksessa pelkäävänsä että kuulostaa joltain ällöltä eläinrakkaalta! :D Aloin miettiin et huhhuh..mä varmaan oon muuten justsa sitä ällöä eläinrakasta! :D


Iiks. Nyt tuli kiire. Ei voi enää jäädä selaileen vanhoja heppakuvia..sääli. Täytyy mennä keittään kahvia johonki Juha Sipilän tilaisuuteen..Kuin moni tietää kuka se on? Ottakaa selville, minäkin otin!;) Varmaan ihan hieno mies.



16. huhtikuuta 2012

kuvis

Itsekin ehdin tuntien lomassa sutturoida jotain Haitulitallaata
 Hei apua, miks nyt vasta oon rakastunu kuvikseen! Voi ei, eihän oo jo liian myöhä?
Oon saanu leikkiä muutaman päivän kuviksen ja kässänopettajaa ja arvatkaa oonko tykänny? Todellakin! :) Opettaessa oppii oikeesti kaikista parhaiten itse! Kuka olis halunnu aikoinaan olla mun matikanoppilas? ;)

Oon tutustunu Picassosta Simbergiin - kubismista symbolismiin! Ja en ikinä oo tajunnu kuvataidetta niin mielenkiintoseksi. Oon pohdiskellu sitä, että miksi tunteet ja..hulluus on usein taiteen takana. Miksi parhaat teokset syntyy joko raskaan ahdingon tai mielettömässä flow-tilassa, jolloin rationaalinen ajan ja paikan taju on kadonnut? Miksi taiteessa "työvoitto" on vieraampi sana ja miksi järki on sen synnyttämisessä ihan tarpeetonta?

Tiiättekö mikä oli hassua? Kun erään luokan vilkkaat pojat olivat saaneet työnsä runsaasti etuajassa valmiiksi, ja tuppasivat häiritsemään myös muiden työrauhaa, koitin keksiä heille jotain muuta yhtä mielekästä - tai jopa mielekkäämpää - tekemistä, jolloin muutkin saisivat keskittyä luovuuden kukkimiseen rauhassa. En oikein onnistunut. Kunnes yhtäkkiä keksin: "Hei pojat, piirtäkääpä minusta kuva!" :D
Ja arvatkaas mitä? Olin puhjeta kyyneliin, kun näin miten pojat antautuivat työn äärelle. Mutta odottakaas, ei siinä vielä mitään. Ajattelin, että pojat ovat innoissaan kun pääsevät piirtämään pilakuvia tyhmästä sijaisesta. Erehdyin.
Silloin se alahuuli vasta alkoikin vapattaa, kun tunnin loputtua pojat heittivät minulle keskeneräiset muotokuvani.. Oiii.. Voi velikultia. En ole tiennyt, että voin näyttää niin söpöltä kuvissa! :D Ja miten huolellisesti ne työt oli aloitettu. Olisipa pitänyt antaa koko luokalle aiheeksi Hannukka.

9. huhtikuuta 2012