13. syyskuuta 2011

syyspäiviä in my mind...

Rakastan kirjoittamista! Jo ala-asteella kaikkien vihaamat kirjoitelmatunnit oli mun lähes mieluisimpia tunteja -heti liikunnan jälkeen tietysti. Nyt lukiossakin esseidin kirjoittaminen on mielenkiintoista puuhaa, vaikka tosinaan aiheet ovatkin niin luovuutta tappavia. 
 Nyt minun pitäisi olla lukemassa siologian kirjoituksiin, mutta haen pientä energialatausta kirjoittamalla tänne! hahaa.. Toki voisin kirjoittaa päiväkirjaanikin, mutta kun annat oikein ajatusten virrata sormiisi, on kynällä kirjoittaminen huomattavasti raskaampaa puuhaa.
 Haaveilen sellaisesta päivästä, jolloin minun ei tarvitse tietää mitään. Päivästä, jolloin ei ole mitään muistettavaa, ei mitään tehtävää. Heräisin sattumalta siihen, kun taivas alkaa valjeta, ulkona kuitenkin yhä sumeaa, kuin harmaata. Ainoan väriläiskän antavat puiden lehdillä leikkivät ruskan värit. Kiedon mummun vanhan villaneuleen ympärilleni, lompsautan saappaat jalkaani ja hiippailen luontoon. Mieli on utelias ja hämmentynyt. Täälläkö minä, ulkona. Lähden päämäärättömästi hiipimään metsäpolua pitkin. Mietin miksi maa on aina aamuisin kasteen kostuttama, miksi pisarat ovat kirkkaita kristallipalloja. Kuulen, kun haapa kuiskii salaisuuksiaan. Ihmettelen, kun männyt ovat niin virallisia. He eivät ole kiinnostuneita siitä, mitä haapavanhukselle todella kuuluu.
 Pensaikosta pyrähtää pyy. En koe olevani oikein luonnon kanssa yhtä, kun mieleeni juolahtaa yllättäen laulu, "koivun oksaan korkealle teki peippo pesän". Remahdan nauruun, mutta vaikenen äkkiä. Sopiiko luontoa häiritä näin aamuvarhain? Helpotun, kun kuusineiti vain hymyilee minulle äidillisesti. Se ojentaa ylväästi varttaan, kun pyy laskeutuu sen oksistolle.
  Mansikkakuvioinen kahvimuki on täynnä höyryävää intialaista teetä. Hörpin sitä pitkin kulauksi ja avaan ikkunan kuullakseni ilmanpaineiden liikuskelua. Mieleni on kevyt. Haluan hypähdellä. Siivousvimma yllättä minut. Kerään armotta vaatekaapistani kaiken, joilla ei ole mitään tarinaa ja sullon ne jätessäkkiin. Huoneesta lähtee myös whole bounch of  books and other stuff. Kiilloitan vielä lopuksi peilin ja pysähdyn ihastelemaan työni tulosta. 
 Raahaan tavarasäkit auton takapenkille, pistän niille turvavyöt huolellisesti paikalleen ja sanon: "Nyt lähdetään lapset kirpparille!". Auto sammuu risteyksessä kaksi kertaa. Tämäpä hassua. Setä takanani tööttää ja nauraa katketakseen, luulen.
 Saan kaiken myytyä. Rahaa virtaa taskuuni kuin purosta. Vaikka mitäpä minä mokomalla teenkään. Mietin, mitä ostaisin, jos raha ei olisi este. Yksi tavara vain!? Tämäpä kiperä tehtävä. Eihän minulta mitään puutu!

1. kesäkuuta 2011

u cannot believe how fun is it in here!

Kuulkaapas tanaan tammoista satua: Grand Canyon on yks maailman seitsamasta ihmeesta, joka jokaisen ihmisen pitais joskus nahda! Ja 10 kertaa totaallisemmin koet sen jos haikkaat alas sinne coloradojoelle! Ylhaalta koko jokea ei edes nae! Turistimeininkia jaada vaan sinne ylos ottaan kuvia. ;)
 Yeah, mutta siis last Monday we were playing volleyball in Scottsdale (like always). Ja oltiin jo leaving ku Jaakko, one of Kontkanen twins (another is Veikko) kysyi etta "btw kiinnostaisko lahta huomenna Grand Canyonille?" I was like, "of coURSE, mutta Katilla on toita huomena!!! Joten en kai sitten paase.."Sitten mentiin kaymaan Antin ja Johanneksen kampalla uimassa, ku niilla on pool siela pihalla ja yha mietin etta what to do! Silloin Rosa rakas siskokulta tuli hatiin ja paatettiin soittaa voisko mummi olla lasten kans sen paivan..Mutta mummipa ei vastaa puhelimeen.. Sitte mentiin koneelle, etta jos Mikko tai Johan tai joku Rovala edes ois facessa ja vois heratella mummin kaiveleen kannykkansa esille, mutta Mummipa olikin ihan itse siella, iltamyohaan facettelemassa!!! Mika tuuri! Ja mummihan lupautui! Jotenka, mina sitten jain poikien kampalle yoksi (Jaakko ja Veikko on Johanneksen veljia ja nukkui siela kans) ettei poikien tarvi koukkia mua aamulla.. Onneksi mulla oli lenkkarit mukana ja sain Rosalta vaihtovaatteita ja Antilta camelbakin (=pikku vesipulloreppu:)!
 Alku oli jo lupaava: kello oli 2am, ku lahettiin ajeleen, kaksoset oli nukkunu 1h, mina nukuin sentaan melkeen 2,5h. Noukittiin Linnea Sorvalalta ja hoiperreltiin aamuisia pimeita teita eteenpain.. Ohitettiin Prescott ja Flagstaff, jotka oli niin suloisia vuoristokaupunkeja. Ennenkaikkea suomi-ilmastollisia kera havupuiden!
Nyt huomaan kirjoittavani liiankin yksityiskohtaisesti, joten tyyli vahan muuttuu: "haikkaaminen alas joelle ja takaisin ylos yhdessa paivassa on kiellettya silla joka vuosi monia ihmisia kuolee siihen hulluun yritykseen."-kyltista huolimatta lahettiin matkaan! Nieltiin polya ja juostiin alaspain. kilometri kilometrilta aina piti vahentaa vaatekerroksia. Ylhaalla oli vain n. 50F ku lahettiin mutta alhaalla oli maybe something around 85F eli lammin! Maisemat oli henkeasalpaavia! Ihan uskomatonta, etta maailmassa on semmosia paikkoja. Tunsin itseni taas jalleen kerran niin pieneksi..Miten maailma on niin ihmeellinen? Hammastyttavaa!!! Uskomatonta! Totaallisia Texwiller maisemia! Ja muulivaljakot kopotteli ylospain turistit selassaan.. varmaan melko upeeta menna silleen! Mutta ei niin urheilullista! Alhaalla pelattiin korttipeleja ja chillailtiin meneen..ladattiin akkuja ylamakea varten. Oli onni, etta puolessavalissa nousua oli vesipaikka, koska Linnealla oli paa kipeena ja vesi loppunu. Tod.nak auringonpistos, univaje, nestehukka ja fyysinen rasitus aiheuttajana, sanoo dr. Hannamaija Yrjana from the Childrens hospital of Phoenix. Loppumatkasta pysahdyttiin melko tiheaan, jalat huusi armoa ja jano kiurutti krkussa seka vatsa vikisi kunnon ruokaa. Joku hullu orava yritti taukopaikalla syoda kaikki meidan evaat, ja kun Veikko hatisteli sita pois, niin sehan suuttu ja yritti hyokata Veikon kimppuun ja purra! What a funny guy!
Lopulta! Oltiin ylhaalla! Wohooo! Nice! :D Yhta nice ku taa mun kirjotustyyli nyt. u know?! I am sorry about that! Sitte pojat ajeli takas ja me koisittiin takapenkilla ku kaks pienta porsasta..:) isn't that funny?  Kaikki ihmetteli, etta selvittiin 9ssa tunnissa koko hommasta ja oltiin viela 2h alhaallakin! :) Mutta, oon kylla kuullu kovemmani suorituksen, Antti on menny sen reitin juosten 4ssa tunnissa!!! Mutta se onki Antti, ja se juoksiki pari kuukautta sitten 50 mailia vuorilla ja haaveilee juoksevansa 100 mailia!!!! Hullu mies! 50 mailia on jotain 90km!!!!
 Btw, nyt oon pannu merkille, etta puhun joka unissa englantia... ja aina unissa osaan puhua muka niin hyvin. En varmaan puhu ollenkaan oikeen niissa, mutta silti..:D hassua!
  Nyt viikonloppuna olin White mountains nimisessa paikassa telttailemassa. Siella oli koko Forstien suku ja muutama muu tyyppi.:) Mukavaa! Suomipaikka sekin, koska korkeutta oli 3000metria. Jarvi ja havupuita. Illalla ja yolla oli kylma, paivalla kuuma! Pojat kalasti paivat ja me saatiin syoda herkullista kalasalaattia sen ansiosta! Paljon oli kalaa! Burney oli oma nakynsa kun se korotteli veneellaan, kalasti ja huuteli itekseen kaloille! Niin hauska kaveri! :D Oli niin rentouttavaa olla vaan metassa ja unohtaa kaikki muu. Keskittya vaan tahan hetkeen. Jenkit on kovia camping, ja se on hyva juttu! Siella sai kylla varia! Mulla on nena palanu TAAS kerran! Mulla ei mikaan muu paikka ookkaan taalla palanu, mutta nenalla on alituinen kuoriutuminen meneillaan. Is that nice? no, it's not! Huh, ku pysahdyttiin matkalla huoltsikalle, nii en ollu tuntee itteeni!!! kuka on tuo ruskee, likanen peikko tuolla peilissa!!
 En tieda! Mutta sen tiedan, etta taman reissun jalkeen en oo enaa se sama Hannukka ku ennen, vaan 100 kertaa enemman Hannukka.

26. toukokuuta 2011

anteeksi arvon lukijani

Olen ollut TODELLA laiska bloginpitaja, mutta parempi myohaan kuin ei milloinkaan..right? :D tykkaan kirjottaa hauskoista asioista, joten eikohan aloiteta.

Voisin kertoa esim. kahdenlaisista erilaisista elaimista jotka on tullu mulle hyvin tutuiksi taalla. Ensimmainen tarina kertoo..tattatdaaa: MADOISTA! Eraana kauniina paivana Hannamaija oli lahdossa hostaitinsa Katriina Simonsonin (os rovala) ja hanen pikkusisarensa, lovelyn Rosa Rovalan, seka Uriah (2v.) ja Zayd (1v.)  kanssa Garge saleen Scottsdaleen. (kaikille jotka ei ole kuulleet Garge salesta, voin kertoa, etta se on nerokas amerikkalainen ilmio, jossa ihmiset tuovat kaikki ylimaaraiset romunsa autotalliin ja myyvat ne roskahintaan pois. Tama alue jossa oltiin, oli rikkaitten asuinalue, joten laatutavaraa oli tarjolla..) So, Zaydilla oli kakka (a poop in english) ja Hannukka ajatteli etta pesasenpas sen pois ennen lahtoa. Pesin, kuivasin ja laitoin kuivan diaperin babylle ja lahdin pahaa-aavistamatta viemaan vaippaa roskiin. Yack!!!! mita mina loysin!!!! Roskis kuhisi pienia, valkoisia karpasen toukkia! Hyi veljenpojat!
Tiedoksi kaikille, etta kuumalla vyohykkeella roskis taytyy kayda vaihtamassa every single day vaikka se ei olis viela ihan taynnakaan, jos siella on jotain ruoantahteita! Muuten..hajotustyo alkaa haluttua nopeammin!

And the next story tells about Rovala family's dog! Rovalalla on (tai oli) musta koira nimeltansa anonyymi, silla silla ei ole nimea, kuten ei kaikilla lukijoillanikaan. krhm. Siis back to the dog.
Kari oli hankkinut sen, suurin odotuksin. Blacky (hannukan nimitys talle pienelle, mustalle koirarukalle) ei ollut kovin pidetty otus Rovalan takapihalla. Silla on enemman haukkumanimia kuin uskottekaan.. Kukaan ei tykannyt poimia sen kakkoja, kukaan ei jaksanut antaa sille vetta, kukaan ei mistanut ruokkia sita, paitsi no, Kari, kun oli kotona ja sai kuulla kuinka se saa luvan lahtea talosta, kun kukaan ei jaksa hoitaa sita. Eraana viikonloppuna Kari oli lahdossa jollekkin reissulle ja toi suloisen koiransa meidan, Simonsonin takapihalle hoitoon. Brandon, Katin mies, ei myoskaan tykannyt koirasta joka hyppi lasten kimppuun ja kakkaili ympariinsa. Karin oli maara hakea koira pois lauantai-iltana, but he never did. Han unohti koiran meille. Kati soitti sunnuntaina, etta c'moon, me ei jakseta sun koiraa any more, come and get it! Mutta kari toi vain sille lisaa ruokaa ja jatkoi elamaansa. Maanataina, kun Brandon oli hoitamassa gardeniaan, han "vahingossa" paasti koiran juoksemaan alleylle (=kapea roskakuja takapihan aidan toisella puolen). Mina ja Kati tultiin juuri mummilasta (eli Rovalalta) kun 2 meksikolaista high school poikaa oli pihalla. Ne selitti meille, etta ne on loytany meidan koiran ja se odottaa niiden takapihalla. Kati oli vahan vasynyt, ja kun Kati on vasyyt, han on entistakin hassumpi ja hullumpi!!! :D Kati alko selittaan niille niinku joku Mertaranta etta "vooi, me ei tarvita sita koiraa. Actually, se ei edes oo meidan koira, vaan se on mun veljen koira, mutta mun aiti ei tykkaa siita ollenkaan, eika kukaan muukaan...tiiattehan miten allottavia niiden kakat on ja sitten ku ne pitaa viela kerata joka paiva. ja ei kukaan tee silla mitaan. Tehkaa sille mita haluatte! Kiitos pojat, hyvaa yota!" Voi vitsi, mina vaan nauroin vieressa ihan kipeena!!! Pojat oli ihan pihalla etta alright. What shall we do now? Ne yritti selittaa, etta niilla on jo 2 koiraa valmiiksi, eika ne tarvi niita any more, mut me mentiin nukkumaan. Seuraavana paivana kurkattiin aidan yli ja siella se koira oli ja on yha. :D Eika ole Karikaan tullut koiraansa noutamaan.

Seuraavalla kerralla kirjotan ehka kun olin Meksikossa Kontkasen veljien kanssa ja vuokrattiin monkkarit kolmeksi tunniksi. Se fiilis!!! ajaa monkkarilla jossain niin valokuvamaisemissa. Turkoosi meri ja valkonen hiekka. valilla palmuja, mutta enemman kaktuksia.. Tuntu niinku olis omistanu koko Meksikon!
Mies, joka vuokras meille monkkarit, lahti vetamaan ku oltiin maksettu ne. Me ajateltiin, etta nonii, sinne meni! Mutta pian se tuli takas, mukanaan bensaa ja tankkas monkkarit. Sitte huomautettiin vahan tyhjista renkaista ja se kiltisti pumppas ne, ja niin me paastiin matkaan! Se opasti meille, etta kyparan voi jattaa ohjaustankoon roikkumaan ja jos tulee cab(poliisi) niin nostaa ne vaan paahan ja alright! Ai helmi!
Meidan hotelli oli kans nakemisen arvoinen! Lupaan laittaa kuvia ainaki faceen! Aivan uskomaton! Rannalle 50m ja ainaki 10 uima-allasta siina ennen merta! Heti ku meni beachille, pois hotellialueelta, niin kaikenlaisia kaupustelijoita tulvi joka suunnasta. Joku myi aurinkolaseja, toinen tatuointeja, kolmas teki letteja, yks hiero, jollain oli tatuointeja ja mitatahansa vaan koskaan halusit. Mina olisin halunnu letit, mutta kadotin kaikki kateisvarani!! En ymmarra minne pudotin ne.

Aijoin kertoa Meksikosta vasta seuraavassa postauksessa, mutta ehka kerronkin seuraavassa Grand Canyonin reissusta jolla olin eilen Linnean ja Kontkasen kaksosten kanssa. :) teksi mieli kertoa siita jo nyt, mut muuten tulee niin pitka teksti, ettette jaksa koskaan lukea, joten kirjoittelemisiiin!